Tag Archives: läsnäolostrategia

Unohdetaan sosiaalinen media

Teknologisten hypekäyrien lisäksi on olemassa myös henkilökohtaisia hypekäyriä. Meidän kaikkien henkilökohtaisista valinnoista riippuu milloin jokin teknologia tai trendi saavuttaa huippunsa. Henkilökohtaisella hypekäyrälläni erilaisten uusien TV-palvelujen omaksujana olen ”myöhäinen”. Sosiaalisen median osalta olen tullut kuitenkin jo siihen pisteeseen että en enää jaksaisi kuunnella some-juttuja itse somesta. Toivoisin että sosiaalinen media merkittävänä tekijänä saataisiin osaksi laajempaa viitekehystä.

Helpotusta tuskaani tarjosi Mitch Joel. Hänkin halusi löytää elämää ”sosiaalisen median jälkeen”. Hän löysi näkökulman palaamalla askeleen taaksepäin ja hän toteaa blogissaan että median kulutus on passiivista tai aktiivista. Piste. Ei ole erillistä sosiaalista mediaa vaan aktiivisen median käytön osuus nousee.

TV-ohjelman katsominen netistä ei tee katselusta vielä aktiivista. Uudet TV-laitteet tekevät puolestaan TV:n katsomisesta yhä aktiivisempaa katsojan niin halutessa. Facebook on lähes aina aktiivista mutta onhan sielläkin passiivisia seuraajia. Eihän sosiaalisen median synnyttämä tapa käyttää uusia vuorovaikutteisia palveluja katoa mihinkään, päinvastoin. Olemme vasta muutoksen alussa. Mutta ainakin minä löysin tästä yksinkertaistamisesta keinon päästä eroon kyllästyttävästä some-keskustelusta.

Johtaako avoimuus ajattelemattomuuteen?

Yksi tärkeimpiä keskustelunaiheita tällä hetkellä on tiedon ja kommunikaation avoimuus. Yrityksiltä kuin julkisyhteisöiltä odotetaan kaikkialla yhä suurempaa läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Kuluttajakäyttäytymiseen ja kansalaistoimintaan on tullut uusien välineiden kautta uusia piirteitä joiden seuraamisessa ja ymmärtämisessä yrityksillä ja yhteisöillä on suuria haasteita. Niiden tulisi uskaltaa avata omia prosessejaan ja sitoa kohderyhmät yhä varhaisemmassa vaiheessa mukaan toimintaansa. Mutta mitä tämä vaadittu avoimuus tarkoittaa ja mihin se voi johtaa? Onko se autuaaksi tekevä ratkaisu?

Finanssikriisin alkuhetkenä pidetään dollarin irroittamista kultakannasta vuonna 1971. Sen jälkeen valuutan arvo on määritelty markkinoilla. Tämän avoimen talouden aikakauden tuloksena pidetään nyt koettua finanssikriisiä. Tällä hetkellä mietitään keinoja joilla tätä vapautta voitaisiin rajoittaa tai sille voitaisiin asetta hinta.

Voiko siis yrityksiltä ja yhteisöltä vaadittu avoimuus johtaa samanlaiseen kehityskulkuun yritystasolla kuin finanssimarkkinoiden avoimuus? Kun kuluttaja ja kansalainen saa vallan ja välineet, kadottaako yritys tai brändi näköalan omaan liiketoiminnan kehittämiseen? Korostan että asiakkaiden ja sidosryhmien kuunteleminen on yrityksen kannalta entistä tärkempää pelkästään nopeasti muuttuvien ostopäätösprosessien ymmärtämisen kannalta. Mutta käykö niin että avoimuuden nimissä yritys lopettaa omaehtoisen kehittämisen ja unohtaa oman strategisen ytimensä. Yritys tai brändi ei voi rakentaa strategiaansa pelkästään avoimuuden tai kuuntelemisen varaan. Avoimuuden rinnalla yrityksen tulisi säilyttää siis oma itsenäinen strateginen ajattelukyky ja kehitystyö. Ne täydentävät hienosti toisiaan.

Markkinointiosaamisesta vientituote?

Keskustelu tarpeesta rakentaa Suomeen markkinoinnin kehittämiskeskus nostaa päätään säännöllisin välein. Tuntuu siltä että se ratkaisisi mahdollisen suomalaisen markkinointiosaamisen vajeen ja veisi suomalaiset yritykset menestykseen.

Entä jos emme katsoisi markkinointiviestintää vain muuta vientiä tukevana toimintona vaan rakentaisimme itse markkinointiviestinnästä vientituotteen?

Emme voita kansainvälisiä markkinointiviestinnän ketjuja, jotka on rakennettu kansallisten brändien ja kulttuurien viennin tueksi. Kuten moni meistä on nähnyt, ketjujen kautta ei viedä suomalaisia brändejä maailmalle tai edes suomalaista markkinointiosaamista. Emmekä menesty markkinoinnissa seurailemalla ruotsalaisten tietä. Olemme vielä toinen jalka metsässä eikä meillä ole vastaavia pääomia käytettävissä.

Mistä elementeistä voisi rakentua suomalainen ainutlaatuinen markkinointiosaaminen? Tässä muutama ehdotus:

Hitaus

Tämä hetki on suomalaisten puolella. ”This is not a country, this is a country club” kuvaa Suomea ja sitä miten ainoa tapa menestyä on rakentaa brändiä hitaasti hoitamalla ”kotiläksyt”. Markkinointiviestintä on menossa juuri tähän suuntaan. 30 sekunnin spotti on yhä harvemmin ratkaisu. Suomalaisen luonne istuu aikaan, jossa markkinointi perustuu lupausten lunastamiseen ja sitä seuraavaan suositteluun. Eikä nopeasti miljoonilla tehtyyn brändin rakennukseen. Suomalainen tie vie paljon enemmän aikaa mutta se voi kestää paremmin. Kysymys ei ole siis toiminnallisesta hitaudesta vaan vahvan perustan rakentamisesta, ja se ei tapahdu hetkessä.

Mobiiliosaaminen

Nokian perimä ja mobiilipelien tekeminen on luonut Suomeen erikoisosaamista, jolle suomalainen markkinointiviestintä voisi rakentua. Tämä uusi osaaminen ei edusta perinteistä markkinointiviestintää vaan kykyä rakentaa palveluja, jotka edistävät brändiä paremmin kuin yksikään perinteinen markkinointikampanja. Osa mobiiliosaamista on myös pelien rakentaminen ja sehän voisi olla yksi potentiaalinen tapa perinteisille yrityksille rakentaa omaa mainettaan.

Markkinointiviestinnän käsitteen unohtaminen

Meidän mahdollisuus on juuri se että unohdamme perinteisen käsityksen markkinointiviestinnästä. Nykyinen markkinointiviestinnän malli perustuu kuluttajabrändien logiikkaan ja kuluttajien kasvattamiseen vahvan mediavetoisen kampanjoinnin avulla. Suomalaisilla ei (edes Nokialla) ole koskaan ollut varaa käyttää kansainvälisessä mitassa merkittäviä panoksia perinteiseen brändin rakentamiseen. Ei sitä kannata enää aloittaa. Keskitytään asiakaskokemuksen merkityksen ja sisällön ymmärtämiseen ja luodaan tältä pohjalta täysin uudenlainen tapa rakentaa menestyvää markkinointiviestintää.

Maantiede

Kun puhutaan markkinointiviestinnästä, katseemme kääntyy länteen ja etelään. Mutta miksi emme kääntäisi katsetta itänaapuriin ja siellä piilevään potentiaaliin. Suomalaiset ymmärtävät harvinaisen hyvin venäläistä kansanluonnetta joten miksi emme voisi kehittää Venäjän vaatimaa markkinointiosaamista systemattisesti ja tarjota sitä Venäjälle hamuaville yrityksille. Suomalaiset osaajat ja yritykset ovat monelle länsimaiselle yhtiölle tärkeässä roolissa niiden jalkautuessa Venäjälle. Mutta harvemmin he etsivät suomalaista markkinointiosaajaa.

Integrointi

Myönnän etten usko perinteisiin integroituihin markkinointiviestintää tekeviin toimistoihin. Heihin, jotka tarjoavat kaikkea mainonnasta viestintään ja tapahtumamarkkinointiin. Intohimo ja osaaminen ohjaavat kuitenkin enemmän tiimiä kuin asiakkaan tarpeet. Mutta Suomi, jossa erikoistumisen mahdollisuudet ovat rajalliset, tarjoaa hyvän paikan rakentaa integroitu tapa erilaista markkinointiviestintää. Mutta sen keskiössä ei enää ole välttämättä AD-copy työpari vaan tiimi, joka koostuu sopivasta sekoituksesta edellä mainituista osaamisista.

Etkö löytänyt sosiaalista mediaa mistään? Yleisellä tasolla meillä ei ole mitään ylivoimasta tarjottavaa mutta uskon että mobiiliosaamiseen voi liittyä teknologisia innovaatioita, joista voi syntyä uudenlaisen markkinointiviestinnän mahdollistajia. Samalla on myös huomattava että luokittelu perinteisen mallin mukaisesti ei ole aina mahdollista. Esimerkiksi Tässä.fi palvelussa yhdistyvät media ja markkinointiviestintä. Ja Wantlet.com rakentuu Facebookin päälle.

Toivon että täydennätte ja kommentoitte tätä uuden suomalaisen vientituotteen aihiota.

Oletko läsnä asiakkaasi arjessa?

Tällä hetkellä kaikki puhuvat vuoropuhelun merkityksestä. Yritysten ja brändien tulisi käydä vuoropuhelua asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa. Ensimmäinen haaste on mistä asioista vuoropuhelua käytäisiin. Eli kuka asettaa agendan? Jos yritys ei huolehdi siitä, asiakkaat ottavat vallan käsiinsä. Yksi vuoropuheluun vaikuttava tekijä voi olla myös käytetty kieli. Suomessa seurataan paljon USA:ssa käytävää verkkokeskustelua ja unohdetaan että samanlaiset mallit eivät ole kopioitavissa suoraan meihin noin 5 miljoonaan suomea äidinkielenään puhuvaan. Eli keskustelua ei välttämättä synny.

Mutta vuoropuhelu ei tapahdu perinteisen kanavastrategian pohjalta. Kanavat on yleensä valittu medialähtöisesi yrityksen viestien jakamiseksi asiakkaille. Mutta ei palautteen vastaanottamiseksi. Saati välittömän palautteen vastaanottamiseksi.

Ennen kuin puhumme vuoropuhelusta, yrityksen ja brändin tulisi varmistaa että se on läsnä paikoissa joissa vuoropuhelua voidaan käydä. Eikä tämä rajoitu pelkästään verkkoon. Paikkana voi olla yhtä hyvin kauppakeskus kuin Facebook. Eli läsnäolo asiakkaan käyttämissä ympäristöissä mahdollistaa vuoropuhelun käymisen.

Läsnäolostrategia haastaa myös yrityksen organisaation. Onko asiakaspalveluorganisaatio valmis vastaanottamaan viestejä ja reagoimaan niihin? Ja keskittyykö markkinointiorganisaatio edelleen puskemaan ulos vain kampanjoita? Kampanjat ovat edelleen keino tuottaa sisältöjä jotka voivat kiinnostaa asiakkaita mutta ne eivät voi olla itseisarvo.