Avainsana-arkisto: innovaatio

Luottamus vaihdon välineenä

Viime vuosina luottamus on noussut usein esille keskusteltaessa yhteisöistä ja sosiaalisesta mediasta. Jokainen meistä on joutunut miettimään mitä uskallamme kertoa itsestämme yhteisöissä ja kenen kaveriksi uskallamme ryhtyä. Samoin verkkokaupan luottamus tai sen puute on ollut yksi median kestosuosikeista viime vuosina. Samanaikaisesti kun verkostomme ja ”ystäviemme” määrä on kasvanut, olemme joutuneet ehkä arvioimaan luottamuksen käsitteen uudella tavalla.

The New Sharing Ecenomy Study on Latitude Research -yhtiön ja Sharable verkkomedian yhteistutkimus, joka sisältää kokonaisuudessaan kolme eri osaa. Tutkimuksen mukaan mm. 78% vastaajista oli sitä mieltä että verkossa tapahtuva vuorovaikutus on tehnyt heistä valmiimpia jakamaan ideoita tuntemattomien kanssa. Ja tutkimuksen mukaan tämä luottamus olisi siirtymässä myös verkon ulkopuolelle. Vastaajat perustelivat haluaan jakaa erilaisia hyödykkeitä sekä säästämisellä että vastuullisuudella. Eli verkossa lisääntyvä luottamus ja jakaminen olisi itseänsä ruokkiva kehä.

Tutkimushankkeen viimeisessä osassa huomio kiinnitettiin luottamuspääoman mahdollistamiin uusiin liiketoimintaideoihin. Eli kun opimme luottamaan, uskallamme osallistua aivan uudenlaisiin toimintamalleihin, jotka perustuvat nimenomaan suuremman ryhmän keskinäiseen luottamukseen. Suomessakin esim. car sharing -konsepti on saamassa hiukan tuulta siipiensä alle, mutta alla esiteltävässä matriisissa uutta potentiaalia nähdään mm. resurssien, asumisen, luksustuotteiden, kodinelektroniikan tai lasten vaatteiden jakamisessa. Luottamuksen kasvu olisi siis synnyttämässä aivan uudenlaista liiketoimintaa.

Luottamus on siis saamassa aivan uudenlaisia merkityksiä. Onko nyt käymässä niin että yhteisö määrittää jatkossa yhä enemmän yksilöiden luotettavuuden, niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Ja käykö niin että ilman luottamusta vuorovaikutuksen käymisen lisäksi myös tarpeellisten tai tarpeettomien hyödykkeiden ostaminen on entistä vaikeampaa. Luottamuksesta on tulossa entistä tärkeämpi vaihdon väline, kuten tutkimuksessa todettiin.

Mitkä ovat yrityksesi avainkokemukset?

Saksalaisen sosiologin Karl Mannheimin mukaan yhteisesti jaettu avainkokemus tekee sukupolven. Avainkokemukset ovat sellaisia tapahtumia, mullistuksia ja pohjavirtoja, jotka yhteiskunnassa ovat meneillään ikäluokan täyttäessä noin 17 vuotta. Avainkokemukset luovat arvoja ja muuttavat merkityksiä, joilla ihmiset jäsentävät todellisuutta ja luovat arvoja. Niiden varaan rakennetaan sukupolvikokemusta, niiden avulla tulkitaan mennyttä ja ylläpidetään kollektiivista muistia. Tällaisia avainkokemuksia voivat olla esimerkiksi toinen maailmansota, maaltamuutto, Vanhan valtaus, Vietnamin sota tai 1990-luvun lama. Edeltävä kuvaus avainkokemuksesta löytyy Ylioppilaslehden sivuilta.

Avainkokemuksen merkitystä voisi käsitellä myös yritysten näkökulmasta. Yrityksiin se heijastuu ainakin välillisesti henkilöiden kautta joiden henkilökohtainen avainkokemus heijastuu päätöksiin ja valintoihin. Mutta mikä on yrityksen avainkokemus?

Yrityksen avainkokemusta ei voi kai linkittää yhtä suoraviivaisesti tiettyyn ikään. Yrityksen avainkokemus kohdistuu hetkeen jolloin tulevaisuuden elementit ovat juuri muotoutuneet. Hetkeen, jolloin yritys ei vielä tiedä menestystään tai epäonnistumistaan. Se hetki tarkoittaa yrityksen strategisia valintoja ympäristön antamissa raameissa. Ja juuri näihin valintoihin yritys jää helposti myös kiinni liian pitkäksi aikaa.

Metsäteollisuudelle avainkokemus rakentui yli 100-vuotta sitten edullisesta raaka-aineesta ja energiasta. Neuvostoliiton aikana tekstiiliteollisuuden avainkokemus rakentui bilateriaalikaupalle. Molemmat toimialat ovat käyneet läpi raskaan muutosvaiheen jossa ne ovat yrittäneet löytää uuden tien menestykseen.

Tällä hetkellä Suomessa syntyy yhä kasvava joukko yrityksiä, joiden avainkokemus pohjautuu yhteisöihin, ilmaispalveluihin ja uudenlaisiin päätelaitteisiin. Avainkokemukset ovat nopeasti täysin muuttuneet raaka-aine ja tuotantokeskeisistä tekijöistä innovaatio- ja tietopohjaisiksi. Toivottavasti Suomesta löytyy tällä hetkellä elementit, joiden ansiosta perustettavien yritysten avainkokemus kantaa menestykseen niin kotimaisilla kuin kansainvälisillä turuilla ja toreilla.

Yrityksillä on kuitenkin selkeä etu suhteessa meihin Mannheimin tutkimuskohteisiin. Yrityksillä on mahdollisuus päivittää avainkokemuksiaan. Tämä tapahtuu yleensä kriisin kautta jolloin huomataan tarve tehdä merkittäviä strategisia uudelleenvalintoja. Näin kävi Nokialle 90-luvun alussa. Sen menestys pohjautui uuden johdon rohkeuteen jättää taakseen pakon edessä vanhat avainkokemukset ja valita se potentiaalisin ja ehkä riskialttein tie. Avainkokemuksista tulee aikanamme yhä nopeammin jälkeenjääneitä. Ja siksi yhdeksi avainkokemukseksi tarvittaisiin rohkeus epäonnistua ja muuttua.

Valtion suojelun riski

Viime viikkoina mediassa on kiinnitetty huomiota kuinka Vierumäelle ollaan rakentamassa Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen isoa puukerrostaloa. Kiinnostavan aiheesta tekee se että siitä syntyi uutinen. Taustalla on se surullinen tosiasia että Suomi edustaa puurakentamisessa Euroopan häntäpäätä. Tämähän ei ole ihme koska Suomessa puurakentamisen potentiaalisesti keskeiset vaikuttajat ovat itse asiassa kemian alan yritykset Stora Enso, UPM ja Metsäliitto. Ja tulevaisuudessa Suomen puurakentaminen on näiden yritysten kannalta entistä merkityksettömämpää koska niiden huomio keksittyy tällä hetkellä kehittyville markkinoille tai energiapuun tuottamiseen.

Mielestäni historiallinen perusongelma puurakentamisen kannalta on metsäalan saama erityissuojelu valtiolta. Se johti vuosikymmenten aikana siihen harhaluuloon että toimialalla kaikki on hyvin. Ja huomaamatta betoni- ja teräsalan yritykset lobbasivat läpi lait jotka käytännössä estivät puurakentamiset. Keskisuuret puualan yritykset pyrkivät nyt epätoivoisesti korjaamaan tätä tilannetta.

Samanlaisessa erityissuojelussa olivat bioalan yritykset 90-luvulla. Niihin uskottiin ja toimialalle tarjottiin valtion avustuksella merkittäviä investointeja. Muistiko kukaan kysyä asiakkailta mitä he halusivat? Minusta tuntuu että Nokia pääsi samanlaiseen valtion erityissuojeluun. Sille koulutettiin insinöörit ja muut osaajat. Mutta muistiko kukaan Nokian sisällä kysyä onko tämä mitä me haluamme?

Viimeisen viikon ajan ”Evankelisluterilainen Kirkko Oy” on joutunut kohtaamaan valtion erityissuojelun ongelman. Sen ei ole tarvinnut kuunnella asiakkaitaan eli jäseniään enää pitkään aikaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana se on törmännyt tähän ongelmaan nyt kaksi kertaa (naisten pappeus ja homojen avio-oikeus). Ja edelleen tämän ”yhtiön” sisällä viilataan pilkkuja ja keskusteluohjeita papeille kun edessä on vähintään puurakentamisen kokema tuskainen tie.

Valtio voi toimia arvokkaana käynnistysvaiheen mahdollistajana mutta liian pitkäaikainen valtiovallan suojelu ja halaus muodostuvat toimialalle ja yksittäiselle yritykselle riskiksi. Tunnusomaista kaikille edellä kuvatuille toimialoille ja yrityksille on ollut tuudittautuminen täysin vääränlaiseen hyvänolon tunteeseen ja asiakkaan merkityksen unohtaminen. Osalle näistä muutoksen aikaan saaminen on itsestä kiinni mutta toisille muutos tapahtuu vain lainsäädännön kautta.

Miksi Futurelab Suomeen?

Viime viikon Markkinointi & Mainonnan uutisen jälkeen sain kysymyksiä, miksi Suomeen piti nyt sitten avata Futurelabin toimisto. Eikö täällä ole jo toimistoja jo ihan riittävästi?

Taustalla on luonnollisesti monia tekijöitä, jotka kohtasivat nyt toisensa Futurelabin muodossa. Ensinnäkin huomasin nopeasti Franticissa että asiakkailla oli suuri haaste löytää kumppania, jonka kanssa he voisivat kokonaisvaltaisesti keskustella strategisista ratkaisuista. Digitaaliset ratkaisut olivat usein kuitenkin osa isompaa liiketoiminnallista tai markkinoinnillista haastetta joka vaati ratkaisua. Menossa olevat muutokset eivät ratkea yksittäisillä toimenpiteillä. Asiakkaat ymmärtävät että mainostoimiston ratkaisu on aina mainonta, digitoimiston ratkaisu on internet ja viestintätoimiston mediatoimenpiteet. Ja tällä hetkellä mielestäni asiakkaiden tarpeet ja ”tehdastoimistojen” tarjonta eivät kohtaa.

Frantic teki Futurelabin kanssa yhteistyötä ja tutustuin sinä aikana Futurelabin henkilöihin ja työkaluihin. Joten en hypännyt tuntemattomille vesille.

Futurelab on asiakkaantuntija

Kuluttajien valppaus ja verkon tuomat mahdollisuudet pakottavat yritykset toimimaan yhä läpinäkyvämmin. Brändiä ei voi rakentaa enää kuvitelmille vaan sen täytyy vastata yrityksen todellisuutta. Samanaikaisesti asiakkaiden ostokäyttäytyminen ja päätöksentekoprosessit ovat muuttuneet joissain tuoteryhmissä todella nopeasti.

Yrityksen ja brändin tulee huolehtia ensisijaisesti asiakkaistaan. Tyytyväiset asiakkaat tuovat uusia asiakkaita. Markkinoinnillakin on roolinsa, mutta se ei saa keskittyä vain uusien asiakkaiden hankintaan vaan ensisijaisesti nykyisten lojaalisuuden ja suositteluhalukkuuden varmistamiseen. Futurelab käyttää työssään Net Promoter -mallia, joka tarjoaa yrityksen johdolle hyvän keinon nähdä yhden tunnusluvun kautta yrityksen tilanteen suhteessa toimialan muihin yrityksiin. Futurelab korostaa siis nykyisten asiakkaiden hyvän hoidon merkitystä!

Futurelab on muutoksen vauhdittaja

Futurelabissa on tällä hetkellä noin 30 seniorikonsulttia kaikilla mantereilla. Tämän lisäksi meillä on oma tutkimustiimi joka kerää ajankohtaista tietoa ympäri maailmaa. Lisäksi mukana on AddictLab -yhteisö, josta löydämme tarvittaessa suunnittelijat tuomaan näkökulmia kiinnostavasta toimialasta ja maantieteellisestä alueesta. Tämä kokonaisuus pystyy tuomaan yrityksille nopeasti ja joustavasti innovaatioita ja keinoja nykyisten liiketoiminnallisten, asiakkuuksiin ja markkinointiin liittyviin haasteisiin.

Futurelab on Suomessa

Muutoksen vauhdittaminen ja asiakkaantuntijan rooli tarkoittaa myös sitä että meillä on Suomessa paikallinen tiimi. Emme ole täällä myymässä vieraita kieliä puhuvia konsultteja. Ellei sitten heillä ole selkeää lisäarvoa asiakkaan kannalta!

Uskon että edellä kuvattu kokonaisuus tarjoaa uudenlaisen näkökulman ja työkalupaletin suomalaisten yritysten ja brändien käyttöön. Siksi tuon Futurelabin Suomeen.

Anteeksi

Blogini ei ole tehty myyntikanavaksi. Tällä kertaa kysymyksiin vastaaminen tapahtui kuitenkin helpoimmin tätä kautta.

Suuri vain pieni innovaatio?

Jos vastaus ei olekaan suuri vaan pieni innovaatio? Jos uudet ideat eivät löydykään rakentamalla uutta vaan purkamalla vanhoja?
Vijay Govindarajan on kirjoittanut aiheesta ”What is Reverse innovation?” erittäin kiinnostavan blogikirjoituksen, joka pohjautuu HBR:ssä olleeseen artikkeliin. Lähtökohtana hänen artikkelissaan on malli, jonka mukaan olemme siirtymässä vaiheeseen jossa kehittyviltä markkinoilta tulee yhä enemmän innovaatioita kehittyneille markkinoille. Olemme juuri tottuneet siihen että ”länsi” vie kyllästetyiltä markkinoilta tuotteitaan potentiaalisille uusille markkinoille. Ja nyt suunta on kääntymässä. Hinta, joka on keskeinen tekijä ostopäätöksen teossa kehittyvillä markkinoilla, on pakottanut purkamaan länsimaiset liian kalliiksi suunnitellut tuotteet ”auki” jotta niistä saadaan edullisia. Tämä on puolestaan luonut uudenlaisen innovaatiopohjan. Kehittyvien ja kehittyneiden markkinoiden välinen innovaatiokulku on kuvattu blogissa seuraavasti:

Uskon että kuvatun prosessin muutosnopeus on yllättänyt useimmat.

Mutta emmekö mekin voisi oppia jotain tästä käänteisen innovoinnin ideasta? Suomi on täynnä täydellisiä insinööritaidon näytteitä jotka eivät ole menneet itsestään kaupaksi. Emmekö mekin voisi arvioida näitä tuotteita uudestaan käänteisen innovoinnin kautta? Yksinkertaistamalla tuotteita ja lisäämällä asiakasymmärrystä saisimme Suomeenkin edes osan toivotuista 100 uudesta Nokiasta.

Vaikuttaa siltä että aiemminkin käsittelemäni yksinkertaistaminen on ajankohtainen teema erityisesti Yhdysvalloissa. Yksi selittävä tekijä voi olla finanssikriisi, joka pohjautui ainakin osittain monimutkaisiin rahoitusratkaisuihin. Taloudelliselle nousulle etsitään Yhdysvalloissa nyt uutta pohjaa ja katse on käännetty rohkeasti kehittyviin markkinoihin, joissa tällä hetkellä pystytään rakentamaan uutta menestystä uudenlaisilla innovaatioilla.

M&M Summitin jälkilöylyt

Vasta muutaman hyvin nukutun yön jälkeen uskallan tehdä yhteenvetoa M&M Summitista. Ensimmäisen päivän aiheet on jo käsitelty joten ne voitte lukea edellisestä kirjoituksesta.

Toisen päivän haastavin osuus oli Tim Harfordilla, joka sai käsiinsä väsyneen ja hitaasti paikalle saapuneen yleisön. Lähtökohta olisi voinut olla kunnioittavampi puhujalle, joka oli edellisenä iltana matkustanut taksilla Helsingistä läpi pimeän Savon Tahkolle. Keskeisin viesti mielestäni oli se että innovaation onnistuminen tarvitsee joskus rahoituksen lisäksi myös irtioton entisestä, joka maantieteellisesti tai organisatorisesti.

Tim Harford, Financial Times

Tilaisuus päättyi kliseiseen ”Mainonta on kuollut” paneeliin, jossa Jussi Nurmio ja Sami Huiko keskustelivat aiheesta Jukka-Pekka Vuoren johdolla. Hämmentävintä paneelissa oli se että Kingin suunnittelujohtaja Sami Huiko sanoi ettei hän käytä Facebookia; että ”minä pärjään hyvin ilmankin” ja ”tapaan kavereita ihan oikeasti”. Suunnittelujohtajana hänen tulisi ymmärtää kohderyhmiä jotta hän voisi edistää asiakkaidensa markkinointiviestinnällisiä ja liiketoiminnallisia tavoitteita. Eikä Facebook enää ole 1,7 miljoonalla suomalaisella käyttäjällä markkinointiviestinnän ammattilaiselle henkilökohtainen valinta vaan osa ammattiosaamista. Ei Seiskakaan ole mainostoimistoissa suosikkilehti mutta sekin selataan.

M&M Summit oli onnistunut konseptin uudistus. Vanhasta mainostoimistojen suunnittelijoiden ”palkintomatkasta” tulikin päästä kunnolla eroon ja paikan vaihto oli ainakin selkeä viesti.

On muuten kiinnostavaa että edellisessä työpaikassani Euro RSCG:ssä jokaiselle tuli oma Markkinointi & Mainonta -lehti. Franticissa on 50 työntekijää ja tänne tulee vain 5 lehteä. Kollegani eivät identifioi itseänsä markkinointiviestinnän viitekehykseen vaikka merkittävä osa meidän tekemistä ratkaisuista rahoitetaan markkinointiviestinnän budjetista. Ja tämä tarkoittaa tietysti sitä että harva kokee Markkinointi & Mainonta -lehden omakseen. Yhä suurempi osa markkinointiviestinnästä valuu pois perinteisestä mediakentästä ja samalla valuvat myös lukijat, jos lehti ei onnistuu uudistautumaan.

Globaalit sepät pelastavat meidät?

Tammikuun Wired-lehdessä Chris Anderson jatkoi artikkelissaan ”The New Industrial Revolution” konkreettisella tasolla aiheesta, johon C.K. Prahalad M.S. Krishnan päätyivät kirjassaan ”The New Age of Innovation”. Blogikirjoitukseni kirjasta löytyy tästä.

Chris Anderson kirjoitti siitä miten uusi teknologia ja globaalit markkinat ovat mahdollistaneet uudenlaisen teollisuuden synnyn. Teollisuuden, joka perustuu Prahaladin N=1 ja R=G ajatukseen. Artikkelissaan Anderson kirjoittaa esimerkiksi Local Motors -yrityksestä, jonka perusidea on tarjoata autoja yhteisöille, joita perinteiset autovalmistajat eivät huomioi. Yrityksen palveluksessa on vain 10 kokoaikaista työntekijää ja koko idea perustuu globaaliin verkostoon. BrickArms-niminen yritys puolestaan rakentaa käsiaseita legoille! Keskeinen viesti on se että molemmat ovat pieniä teollisia yrityksiä ja niiden toiminta perustuu verkottumiseen ja markkinat ovat globaalit. Artikkelin mukaan teollisten työpaikkojen määrä Yhdysvalloissa kasvaa erityisesti juuri tällaisissa pk-yrityksissä.

Kiinnostavaa tässä aiheessa on mielestäni se että uudenlainen teollinen toiminta on mahdollista myös kehittyneillä markkinoilla. Juuri kun olemme ulkoistaneet tehtaamme Kiinaan, voimme siis löytää uuden toimintamallin jolla voisimme kuitenkin ”valmistaa” jotain myös täällä kalliin työvoiman markkinalla.

Uskon että tällainen uudenlaisen teollisuuden tuleminen tarjoaisi mahdollisuuksia Suomen kaltaiselle ”insinöörimaalle”, jossa teollinen valmistaminen tuntuu olevan edelleen keskeistä. Suuri haaste liittyy tarvittavaan kommunikaatiokykyyn ja verkon yhteisöllisyyteen. Ovatko meidän ”kyläsepät” valmiita ja kykeneviä vuoropuheluun globaalin asiakas- ja yhteistyöverkoston kanssa? On markkina kotikunta tai maailman kylä, hyvä tuote ei myy itseään. Tarvitaan uusi ”maailman seppien” ikäluokka jolla on uudet henkiset työkalut. Uudenlainen teollisuus ei ehdi pelastamaan paperikaupunkeja. Mutta ehkä ”globaalit sepät” ovat meidän seuraava Nokia.