Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2010

Valtion suojelun riski

Viime viikkoina mediassa on kiinnitetty huomiota kuinka Vierumäelle ollaan rakentamassa Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen isoa puukerrostaloa. Kiinnostavan aiheesta tekee se että siitä syntyi uutinen. Taustalla on se surullinen tosiasia että Suomi edustaa puurakentamisessa Euroopan häntäpäätä. Tämähän ei ole ihme koska Suomessa puurakentamisen potentiaalisesti keskeiset vaikuttajat ovat itse asiassa kemian alan yritykset Stora Enso, UPM ja Metsäliitto. Ja tulevaisuudessa Suomen puurakentaminen on näiden yritysten kannalta entistä merkityksettömämpää koska niiden huomio keksittyy tällä hetkellä kehittyville markkinoille tai energiapuun tuottamiseen.

Mielestäni historiallinen perusongelma puurakentamisen kannalta on metsäalan saama erityissuojelu valtiolta. Se johti vuosikymmenten aikana siihen harhaluuloon että toimialalla kaikki on hyvin. Ja huomaamatta betoni- ja teräsalan yritykset lobbasivat läpi lait jotka käytännössä estivät puurakentamiset. Keskisuuret puualan yritykset pyrkivät nyt epätoivoisesti korjaamaan tätä tilannetta.

Samanlaisessa erityissuojelussa olivat bioalan yritykset 90-luvulla. Niihin uskottiin ja toimialalle tarjottiin valtion avustuksella merkittäviä investointeja. Muistiko kukaan kysyä asiakkailta mitä he halusivat? Minusta tuntuu että Nokia pääsi samanlaiseen valtion erityissuojeluun. Sille koulutettiin insinöörit ja muut osaajat. Mutta muistiko kukaan Nokian sisällä kysyä onko tämä mitä me haluamme?

Viimeisen viikon ajan ”Evankelisluterilainen Kirkko Oy” on joutunut kohtaamaan valtion erityissuojelun ongelman. Sen ei ole tarvinnut kuunnella asiakkaitaan eli jäseniään enää pitkään aikaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana se on törmännyt tähän ongelmaan nyt kaksi kertaa (naisten pappeus ja homojen avio-oikeus). Ja edelleen tämän ”yhtiön” sisällä viilataan pilkkuja ja keskusteluohjeita papeille kun edessä on vähintään puurakentamisen kokema tuskainen tie.

Valtio voi toimia arvokkaana käynnistysvaiheen mahdollistajana mutta liian pitkäaikainen valtiovallan suojelu ja halaus muodostuvat toimialalle ja yksittäiselle yritykselle riskiksi. Tunnusomaista kaikille edellä kuvatuille toimialoille ja yrityksille on ollut tuudittautuminen täysin vääränlaiseen hyvänolon tunteeseen ja asiakkaan merkityksen unohtaminen. Osalle näistä muutoksen aikaan saaminen on itsestä kiinni mutta toisille muutos tapahtuu vain lainsäädännön kautta.

Mainokset

Oletko jo huomannut?

Viimeisten kuukausien aikana olen kuullut yllättäviä viestejä suurista ja keskisuurista yrityksistä. Kun keskustelu suuntautuu markkinoinnin muutokseen ja vuorovaikutuksen rakentamiseen, perinteisesti olen törmännyt ”ei ole resursseja” kommentteihin. Kommenttien takana voi olla haluttomutta reagoida muutokseen tai sitten rahalliset ja organisatoriset resurssit on sidottu muihin markkinoinnin prosesseihin.

Mutta nyt olen kuullut yllättävän monesta yrityksestä viestejä siitä kuinka heillä on jo prosessi ja nimetyt resurssit yhteisöjen hoitamiseksi. Eli heiltä löytyy jo keinot hyödyntää ja seurata niin keskusteluryhmiä, Facebook-ryhmiä kuin esimerkiksi blogia.

Muutos tapahtuu siis yritys kerrallaan. Yritykset eivät välttämättä palkkaa enää uusia voimia työstämään esitteiden sisältöjä tai asiakastapahtumia. Rekrytoinnit kohdistuvat yhä useammin ”community manager” tyyppisiin tehtäviin. Tulemme huomaamaan muutoksen vaikutukset yhä selvemmin lähivuosina.

Oletko läsnä asiakkaasi arjessa?

Tällä hetkellä kaikki puhuvat vuoropuhelun merkityksestä. Yritysten ja brändien tulisi käydä vuoropuhelua asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa. Ensimmäinen haaste on mistä asioista vuoropuhelua käytäisiin. Eli kuka asettaa agendan? Jos yritys ei huolehdi siitä, asiakkaat ottavat vallan käsiinsä. Yksi vuoropuheluun vaikuttava tekijä voi olla myös käytetty kieli. Suomessa seurataan paljon USA:ssa käytävää verkkokeskustelua ja unohdetaan että samanlaiset mallit eivät ole kopioitavissa suoraan meihin noin 5 miljoonaan suomea äidinkielenään puhuvaan. Eli keskustelua ei välttämättä synny.

Mutta vuoropuhelu ei tapahdu perinteisen kanavastrategian pohjalta. Kanavat on yleensä valittu medialähtöisesi yrityksen viestien jakamiseksi asiakkaille. Mutta ei palautteen vastaanottamiseksi. Saati välittömän palautteen vastaanottamiseksi.

Ennen kuin puhumme vuoropuhelusta, yrityksen ja brändin tulisi varmistaa että se on läsnä paikoissa joissa vuoropuhelua voidaan käydä. Eikä tämä rajoitu pelkästään verkkoon. Paikkana voi olla yhtä hyvin kauppakeskus kuin Facebook. Eli läsnäolo asiakkaan käyttämissä ympäristöissä mahdollistaa vuoropuhelun käymisen.

Läsnäolostrategia haastaa myös yrityksen organisaation. Onko asiakaspalveluorganisaatio valmis vastaanottamaan viestejä ja reagoimaan niihin? Ja keskittyykö markkinointiorganisaatio edelleen puskemaan ulos vain kampanjoita? Kampanjat ovat edelleen keino tuottaa sisältöjä jotka voivat kiinnostaa asiakkaita mutta ne eivät voi olla itseisarvo.