Kuukausittainen arkisto:Touko 2010

Suuri vain pieni innovaatio?

Jos vastaus ei olekaan suuri vaan pieni innovaatio? Jos uudet ideat eivät löydykään rakentamalla uutta vaan purkamalla vanhoja?
Vijay Govindarajan on kirjoittanut aiheesta ”What is Reverse innovation?” erittäin kiinnostavan blogikirjoituksen, joka pohjautuu HBR:ssä olleeseen artikkeliin. Lähtökohtana hänen artikkelissaan on malli, jonka mukaan olemme siirtymässä vaiheeseen jossa kehittyviltä markkinoilta tulee yhä enemmän innovaatioita kehittyneille markkinoille. Olemme juuri tottuneet siihen että ”länsi” vie kyllästetyiltä markkinoilta tuotteitaan potentiaalisille uusille markkinoille. Ja nyt suunta on kääntymässä. Hinta, joka on keskeinen tekijä ostopäätöksen teossa kehittyvillä markkinoilla, on pakottanut purkamaan länsimaiset liian kalliiksi suunnitellut tuotteet ”auki” jotta niistä saadaan edullisia. Tämä on puolestaan luonut uudenlaisen innovaatiopohjan. Kehittyvien ja kehittyneiden markkinoiden välinen innovaatiokulku on kuvattu blogissa seuraavasti:

Uskon että kuvatun prosessin muutosnopeus on yllättänyt useimmat.

Mutta emmekö mekin voisi oppia jotain tästä käänteisen innovoinnin ideasta? Suomi on täynnä täydellisiä insinööritaidon näytteitä jotka eivät ole menneet itsestään kaupaksi. Emmekö mekin voisi arvioida näitä tuotteita uudestaan käänteisen innovoinnin kautta? Yksinkertaistamalla tuotteita ja lisäämällä asiakasymmärrystä saisimme Suomeenkin edes osan toivotuista 100 uudesta Nokiasta.

Vaikuttaa siltä että aiemminkin käsittelemäni yksinkertaistaminen on ajankohtainen teema erityisesti Yhdysvalloissa. Yksi selittävä tekijä voi olla finanssikriisi, joka pohjautui ainakin osittain monimutkaisiin rahoitusratkaisuihin. Taloudelliselle nousulle etsitään Yhdysvalloissa nyt uutta pohjaa ja katse on käännetty rohkeasti kehittyviin markkinoihin, joissa tällä hetkellä pystytään rakentamaan uutta menestystä uudenlaisilla innovaatioilla.

Mainokset

Kuluttaja-arviot ja hakukoneet verkko-ostajan tukena

The e-tailing Group ja PowerReviews ovat tehneet kiinnostavan 2010 Social Shopping Study tutkimuksen. Vertailukohtana oli vastaava vuonna 2007 tehty tutkimus. Kohderyhmänä olivat aktiiviset verkosta ostajat ja siinä mielessä tutkimuksen tulokset voivat heijastella suuren enemmistön tulevia käyttäytymismalleja.

Mistä kuluttajat hakevat tuotetietoa verkossa? 57% aloittaa hakukoneista. Kun hakukoneet jätetään pois, tuotetiedon lähteiksi todettiin jälleenmyyjä (65%), brändin verkkosivut (58%) ja Amazon (33%). Vain 6% vastaaja mainitsi sosiaalisen median.

Kiinnostavaa oli kuitenkin kuluttaja-arvioiden merkityksen kasvu. Kolmannes vastaajista käyttää vähintää puolituntia kuluttaja-arvioiden etsimiseen ja lukemiseen. Tuotteen kannalta pidettiin myös negatiivisena sitä jos kuluttaja-arvioita oli liian vähän tai ne olivat epäilyttäviä. Myös tuotetiedon heikko taso verkkokaupassa sai tutkimuksen kohderyhmän epäilemään kyseisen verkkokaupan luotettavuutta.

Kaiken takana on siis oltava hyvä tuote ja hyvä palvelu. Ilman tätä pohjaa yrityksen ja brändin on erittäin haastavaa saada kuluttaja-arvioita, jotka puolestaan toisivat lisää tyytyväisiä asiakkaita. Mainonta ei pelasta hakukoneiden armottomalta lopputulokselta jos kaikki ei ole kunnossa.

Kuka välittää sisältöäni?

Tuntuu siltä että klassiset median ja brändien roolit ovat menossa sekaisin ja kaikki osapuolet hakevat uutta paikkaa. Markkinoijan tulisi unohtaa perinteinen huutamismarkkinointi ja hänen tulisi ajatella ja toimia kuin sisällöntuottajan ja median. Ja tämä haastaa mediat, joiden pitäisi pystyä tuottamaan edelleen ylivoimaista sisältöä kasvavan paineen alla.

Medioilla ja brändeillä on kuitenkin sama haaste, sisältö ei yksin enää riitä. Sisällön välittämisestä eteenpäin on tulossa elinehto. Enää ei riitä siis se että kohderyhmä perinteisessä mielessä välittää eli arvostaa sisältöä, nyt heidät tulisi saada välittämään välittämisensä myös eteenpäin. Sisältöäni välitetään, olen siis olemassa?

Suomi-laboratorio

Tapasin muutama viikko sitten hollantilaisen yrittäjän, joka on harjoittanut tavarakauppaa Euroopassa 40 vuotta. Keskustelu koski haasteita, joita perinteiseen jakelutieratkaisuun perustuva kauppa on kohdannut verkkokaupan myötä. Hän totesi keskustelussamme että ”tiedätkö että Suomi on ollut testimarkkina isoille kansainvälisille yrityksille, jotka ovat halunneet testata uusia markkinointikonsepteja tai jakelutieratkaisuja. Suomi on pieni maa jossa on outo kieli ja se sijaitsee kaukana avainmarkkinoista ja mahdolliset epäonnistumiset tai kanavakonfliktit eivät ole häirinneet päämarkkinoita.”

Viittasin tähän aiheeseen viikko sitten palaverissa Belgiassa ja minulle todettiin ”että eikö Unkari ole ollut se testimarkkina!?”.

Keskeinen yhdistävä tekijä näissä kahdessa markkinassa on kuitenkin omituinen kieli ja ehkäpä markkinan pieni koko. Ei kai mikään muu voisi selittää näitä kommentteja?

Suomi on siis toiminut kansainvälisten yritysten testimarkkina-alueena. Onko tällaisille testimarkkinoille enää tarvetta? Tällä hetkellä kaikki start-upeista suuriin yrityksiin haluavat olla vain globaaleja koska ”business ei ole enää paikallista” ja kaikki tapahtuu verkossa. Ja Suomi markkina-alueena on liian pieni. Kaiken pitää olla heti kansainvälistä. Vai pitääkö?

Suomessa puhutaan tällä hetkellä kansallisesta brändistä ja Suomen vahvuuksista, joiden pohjalta brändille löytyisi todellinen uskottava pohja. En ole tietystikään törmännyt suomen kieleen vahvuutena koska sitä ei pidetä sellaisena.

Entä jos kääntäisimme tämän historiallisen koemarkkina-aseman ja sen taustalla olevan ”kummallisen kielen” uudeksi vahvuudeksi? Pieni talousalue ja kansa menestyy vain joustavuudella ja nopeudella ja tällä tavalla me suomalaiset olisimme ensimmäisenä kokeilemassa uusia palvelu- ja markkinointiratkaisuja. Suoraviivaiset suomalaiset kykenisivät myös purkamaan monimutkaiset organisaatio- ja jakelutiemallit ja siten täällä voitaisiin toteuttaa yksinkertaistamisen mallia. Invest in Finland -toimisto etsisi kontakteja maailmalta (erityisesti Aasiasta) pääviestinään ”Reform in Finland”. Ja maabrändi saisi uudenlaista sisältöä kun Suomi tunnettaisiin maana, jossa ”markkinointikonseptit ja liiketoimintamallit uudistetaan”.

Kuten jokainen on huomannut, edes Googlen kääntäjä ei ole onnistunut avaamaan kunnolla suomen kielen saloja. Kuinka siis täällä tehdyt markkinakokeilut kantautuisivat maailmalle?

Keskustelumme tämän pitkän linjan hollantilaisen yrittäjän kanssa päättyi muuten siihen että hän oli valmis kokeilemaan Suomessa verkkokaupan mahdollisuuksia. Koska täällä se voidaan tehdä turvallisesti häiritsemättä päämarkkinoita.

Beta-suhde

Teknologiayritykset ovat oppineet että tuotteiden suunnittelu ja toteutus valmiiksi voi kestää kauan, vie paljon rahaa ja silti tuloksena voi olla epäonnistuminen koska kohderyhmä ei ymmärrä mistä on kysymys. Tai sitten yritys ei ole ymmärtänyt mitä asiakkaat oikeasti haluavat.

Moni yritys on todennut ettei viisaus ole enää vain yrityksessä vaan asiakkaiden mukaan ottaminen kehitysvaiheeseen on tärkeää. Ongelman ratkaisun nimi on ”beta-versio”. Yritykset avaavat palveluitaan joko rajatulle joukolle tai kaikille halukkaille testikäyttöön tavoitteenaan kerätä palautetta ja kehitysideoita. Tunnettuja beta-vaiheen käyttäjiä ovat olleet esimerkiksi Google ja Spotify. Beta-vaihe on ollut tyypillisesti uudenlaisia, teknisesti haastavia Internet-palveluja tarjoavien yritysten käytössä mutta viime aikoina lähes kaikesta on tullut betaa. Tuntuu välillä siltä että kehitystyöhön väsyneet yritykset siirtävät kehitystyön asiakkaiden harteille. Olen kuullut myös hyviä tarinoita kuten Sopiman ratkaisu. Yritys on jo aikaisessa vaiheessa kehitystyötään aloittanut asiakkaiden tarpeen ja näkemysten kartoittamisen ja tämä kaikki on vaikuttanut myös lopullisen palvelun kehityssuunnitelmaan.

Mutta eikö sama muutos koske myös asiakkaiden toimintaa? Asiakassuhteesta tulee ”jatkuvaa vuoropuhelua” asiakkaiden ja brändien välillä eikä mikään ei ole enää pysyvää. Asiakkaat elävät jatkuvassa beta-suhteessa brändeihin? Asiakkaat eivät suostu enää pysyvään suhteeseen brändien kanssa eli asiakassuhteesta tulee ”testivaiheessa elämistä”. ”Jos palvelet minua tänään huonosti myymälässä, ostan vastaavan tuotteen huomenna verkkokaupasta USA:sta.”

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että yritysten ja brändien tulee panostaa asiakaspalveluun entistä enemmän entistä varhaisemmassa vaiheessa. Koska jäljellä ei ole enää muuta kuin beta-suhde asiakkaaseen.

Luovaa vuorotyötä?

Tietokoneeni kannessa on tarra ”My office is where I am”. Se on Microsoftin slogan joka viestii liikkuvan työn mahdollisuuksista. Ja ainakin Suomessa Microsoft tukee tätä viestiä myös käytännössä. Tarra muistuttaa minua siitä että en ole enää sidottu fyysisesti toimistoon ja toimistoaikoihin.

Olen itse toiminut ”toimistopuolella” 15 vuotta ja tänä aikana teknologia on tuonut uusia mahdollisuuksia yhteydenpitoon. Mutta onko luovien toimistojen tekeminen muuttunut muilta osin? Ovatko toimistot onnistuneet rakentamaan kestäviä uudenlaisia työ- ja palkkiomalleja? Paljon puhutaan tulosperusteisista malleista mutta valitettavan usein asia kaatuu rohkeuden puutteeseen erityisesti suurissa orgnisaatioissa.

Perinteinen toimintamalli on rakennettu kampanjoiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tällä hetkellä sosiaalisen median myötä toimistojen ja yritysten pitäisi pystyä uudistamaan omat toimintatapansa. ”Agile” on sana joka on istunut viime aikoina arkeen Franticissa. Olemme huomanneet että omia toimintamalleja täytyy uudistaa vastaamaan nopeammin palautteeseen ja muutosvaateisiin jotka tulevat meidän asiakkaiden asiakkailta.

Tämä haastaa myös Neil Perkinin ”maker” ja ”manager” roolit. ”Luovat” ja ”muut” rooleja täytyy myös uudistaa. Kaikkien meidän täytyy elää ja hengittää asiakkaiden liiketoimintaympäristöä reaaliaikaisesti ja tarvittaessa reagoida esimerkiksi automatisoituihin hälytyksiin.

Cycle of time suck

Edellä oleva Neil Perkinin blogista otettu kuva kertoo kaiken oleellisen nykyisen toimistotyön arjesta. Se on jatkuvaa tasapainoilua tiedon jakamisen ja tehokkuuden välillä. Toimimme lisäksi tehtaita varten rakennetun työaikamallin perusteella jonka ytimenä on vuorokauden jakaminen kolmeen 8 tunnin jaksoon. Ainakin toistaiseksi teemme ”luovaa työtä” vain yhdessä vuorossa mutta tulevaisuudessa tämäkin voidaan kyseenalaistaa koska tietoon täytyy reagoida reaaliaikaisesti, ei kuukauden vanhojen mielikuvamittareiden perusteella.

Entä jos tietokoneeni kannessa olisikin tarra ”My community is where I am”. Löytyisikö siitä vastaus myös uudenlaiseen tapaan tehdä työtä?