Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2010

Mikä on bannerin tehtävä?

”A marketer’s guide to overcoming banner blindness ”
Tämän artikkelin mukaan bannereiden tehtävänä ei tulisikaan olla välitön myyntiä tai muuta toimenpidettä edistävä klikkaus. Artikkeli viittaa tutkimukseen jonka mukaan oleellista on että banneri jättää muistijäljen.

Kuluttajat ovat siis nopeita oppimaan ja jättävät jo lukematta bannerit. Markkinoijien kannalta tilanne on haastava koska heidän tulisi pysyä mukana kilpailussa ja sen lisäksi ymmärtää nopeasti muuttuvaa kuluttajien sähköisten medioiden lukutaitoa.

Mediatalot muuttuvat, meidän hyväksi?

Kauppalehti kirjoitti tänään 26.1.2010 pääkirjoituksessaan laajasti kuinka yritysten tulisi investoida markkinointiin kun yritykset nyt rakentavat uutta kasvua. Kirjoituksessa myös todettiin että ”verkkomedian käyttö kasvaa samalla kun sen palveluiden maksullisuus yleistyy. Tämä muutos suosii mediayhtiöitä, joilla on laaja mediakirjo käytössään.” Tämän perusteella voisi olettaa että kirjoituksessa viitataan New York Times -lehden päätökseen tehdä sisällöstään jatkossa maksullista.

On varmaankin totta että mediayhtiöt miettivät parasta mahdollista hetkeä ja tapaa aloittaa veloittaminen digitaalisesta sisällöstä. Kuten mediat huutavat isoon ääneen, eivät he voi jakaa ilmaiseksi heidän keskeistä osaamistaan.

Toivottavasti mediayhtiöt miettivät asiaa askeleen pidemmälle eivätkä näe printin vaihtoehtona vain tietokoneelta luettavia verkkouutisia. Ja toivottavasti ne eivät usko että Facebook ja Twitter tuovat uuden maksavan kohderyhmän heidän ulottuvilleen itsestään. Erilaiset yhteisöt auttavat vuoropuhelun rakentamisessa ja sitouttamisessa mutta nämä käyttäjät ovat jo oppineet saamaan uutisensa ilmaiseksi.

Juuri tällä hetkellä elämme voimakasta mobiilimurrosta, joka avaa kuluttajille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja intressejä hyödyntää medioiden palveluja. Lähitulevaisuudessa mediatalot (kuten muutkin toimijat) tarjoavat yhä enemmän sovelluspohjaisia uutispalveluja (esim. Helsingin Sanomien iPhone-sovellus) eli voin etsiä haluaamaani sisältöä kännykän kautta helposti. Tällä hetkellä puhutaan jo ns. ”hyper local” palveluista, joista kuumin keskustelu käydään tällä hetkellä Foursquare-palvelun ympärillä. Ideana on siis näyttää palvelun kautta oma sijainti (ravintola, tapahtuma, muu osoite). Luulisin että mediataloilla olisi jatkossa tarjottavana kiinnostavaa sisältöä kännykkään esimerkiksi turistille, joka sijaitsee ilmoittamassaan paikassa kaivaten lisätietoa.

Mediataloilla olisi myös valtavat mahdollisuudet tarjota Offbeat Guiden kaltaisia räätälöityjä julkaisuja. Minua ainakin kiinnostaisi tilata julkaisu, johon on kerätty haluamani sisältö A-lehtien tai Sanoma Magazinesin kaikista sisällöstä. Eikä hinta olisi tärkein ostopäätökseen vaikuttava tekijä.

Toivottavasti mediatalot analysoivat digitaalisuuden laajemmin eivätkä vain siirrä uutisia verkkoon bannereiden puristukseen maksullisten tunnusten taakse. Toivottavasti ne ymmärtävät ettei enää ole olemassa yhtä isoa kohderyhmää, jonka voi tavoittaa yhden internet-osoitteen kautta. Yleisö on jo hajonnut sirpaleiksi, kuten Kauppalehti kirjoitti, eikä perinteinen malli toimi enää. Yleisö on siirtymässä uusien päätelaitteiden ääreen ja mediatalojen tulisi kokeilla nyt rohkeasti uudenlaisia palvelu- ja veloitusmalleja.

Kuluttajakäyttäytymisen hidas muutos

Kuka muistaa vielä LetsBuyIt.com palvelun? Sehän oli ns. kimppaostamispalvelu ja sai aikaan hurjan julkisuuden 10 vuotta sitten ja katosi lopulta aiheuttamatta mitään todellista muutosta. Kyseessähän oli palvelu, jolta käytännössä puuttui prosessit ja asiakkaat.

Tällä hetkellä on myös hyvä muistaa miten paljon on tapahtunut 10 vuodessa. Verkkokaupasta ja -asioinnista on tullut jo arkea. Olisiko nyt otollisempi aika erilaisille kimppaostamispalveluille? Liiketoimintaympäristön muutoksia ovat luonnollisesti Internetin käytön valtava kasvu ja mahdollisesti sosiaalisen median tarjoama nopea ja tehokas keino jakaa tietoa ystävien välillä.

Mielestäni suurin haaste liittyy kuitenkin itse kuluttajakäyttäytymisen muuttumiseen. Osaammeko me laiskat ja spontaanit kuluttajat kuitenkaan systematisoida ja rationalisoida ostamistamme? Kuluttajien ostoprosessi on jo muuttumassa ja kaikkien tutkimusten mukaan verkon rooli tiedon hankinnassa ja myös ostamisessa on kasvanut merkittävästi. Kimppaostaminen on jälleen uusi askel muutoksessa jota useimmat vasta opettelevat. Sosiaalinen media voi tarjota kimppaostamiselle kuitenkin kriittisen nopeuden ja laajuuden jotta palvelua tarjoava yritys saa riittävän volyymin tuotteita ja ostajia.

Suomalainen Offerium on tarttunut haasteeseen ja on avannut kimppaostamispalvelun. Palvelu on vasta avattu joten pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei vielä kannata vetää. Mielestäni palveluntarjoajan kannattaisi tuoda tarjolle teknologiatuotteita, joita asiakkaat ja edelläkävijät ovat tottuneet ostamaan verkosta ja joiden todellinen hintaetu olisi helposti nähtävissä vaikka vertaa.fi palvelun kautta. Ja he varmasti pitäisivät meteliä hyvästä palvelusta! Siitähän tässä ajassa on kysymys, suosittelusta.

N=1 ja R=G

C.K. Prahalad ja M.S. Krishnan kirjassa ”The new age of innovation” on tuotu kiinnostava näkökulma, joka haastaa yritykset miettimään omaa strategiaan ja avaa myös mahdollisuuksia uusille innovaatioille. Kirjan mukaan enää ei riitä edes massaräätälöinti, nyt on aika keskittyä yksittäiseen asiakkaaseen.

Kirjan mukaan keskeisiä globaaleja trendejä ovat:
– kuluttaja-aktivismin nousu
– jatkuva verkkoyhteys kaikkialta
– teknologioiden ja teollisuuksien sulautuminen
– globaalit markkinat
– raaka-aineiden globaali saatavuus.

Kirjan mukaan näiden trendien keskeiset muutokset koskevat kohderyhmäajattelua ja raaka-aineiden (valmisteet, työvoima) hyödyntämistä. Massaräätälöinti (esim. Dellin tietokoneet tai autot) ei enää riitä vaan yritysten täytyy pystyä palvelemaan jokaista yksilöä hänen toiveiden mukaisesti eli kohderyhmä on yksilö (N=1). Toisaalta raaka-aineet ovat globaalisti kaikkien saatavilla eli yritykset voivat suunnitella toimintaansa ilman historiallisesti merkittävää rajoitetta. Eli R=G (resources = global).

Mitä tämä tarkoittaa yrityksen kannalta? Mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Kirjan keskeiset sisällöt ja ratkaistavat osa-alueet on kuvattu seuraavasti:

The New House of Innovation

Haasteelliseksi tämän mallin tekee se että siinä yrityksen pitää pystyä muuttamaan esimerkiksi IT-ratkaisujaan sekä asiakas- ja henkilöstöstrategiaan. Eli muutos ei koske vain yhtä palasta yritystoiminnassa.

Kirjassa tuotiin esille esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat jo matkalla tähän kuvattuun suuntaan, yhtenä näistä suomalainen Leftfoot Company. Muita esimerkkejä olivat mm. ING, Netflix ja ICICI. Toisaalta esille tuotiin erityisesti intialaisia yrityksiä (Infosys, TCS) jotka ovat onnistuneesti hyödyntäneet tämän strategisen mahdollisuuden tarjoamalla joustavia resursseja niin eurooppalaisille kuin yhdysvaltalaisille yrityksille.

Mitä tämä muutos tarkoittaa suomalaisille yrityksille? Pystyvätkö suomalaiset vastaamaan tähän haasteeseen?

Kirjassa esitellyn Leftfoot Companyn ohella ainakin Footbalance on hyvä esimerkki yrityksestä, joka on rohkeasti tarttumassa tähän strategiseen mahdollisuuteen. Yksilöllisiä kengän pohjallisia myydään jo tällä hetkellä useissa Euroopan maissa ja myös Yhdysvalloissa.

Haaste on suuri ainakin suomalaisille tuotantoyrityksille. Kuinka kääntää ajattelu ja toimintamalli raaka-aineista ja tehtaasta asiakaslähtöiseksi. Metsäteollisuus on tällä hetkellä voimakkaasti muuttamassa painopistettään raaka-aineiden luota lähemmäs markkinoita mutta kantavana ajatuksena on kuitenkin edelleen tuotanto ja tonnit. Toimiala on juuri päässyt askeleen pois tehdaskeskeisestä ajattelusta joten voi olla liikaa odottaa välitöntä kykyä kääntää liiketoiminta asiakkaiden tarpeista lähteväksi. Toisaalta, esimerkiksi Tieto ei ole pystynyt haastamaan intialaisia kilpailijoitaan hintakilpailussa mutta ei myöskään joustavuudessa ja palvelussa. Tässä onkin suuri haaste koska kuvittelemme että meillä on edelleen jonkinlainen etumatka laadussa ja palvelussa. Kuulemma intilaiset yritykset eivät ole ”suostuneet” tarjoamaan vain aivotonta tuotantoa vaan ovat haastaneet ideat ja konseptit.

Mistä voisi löytyä menestysmahdollisuuksia tämän strategian näkökulmasta? Voisiko esimerkiksi suomalainen hyvinvointiosaaminen (terveydenhuolto, koulutus) löytää keinon toimia globaalien resurssien yhdistäjänä tarjotakseen kehittyvien markkinoiden kansalaisille uudenlaista koulumallia tai terveydenhuoltopalvelua? Viime aikoina Suomi on nostettu maailmalla esille mallimaana juuri näihin palveluihin liittyen. Vai voisiko energiateollisuudesta löytyä halua ja keinoja ryhytä globaaliksi muutoskonsultiksi?

Viime aikoina olen tavannut muutamia kiinnostavia start-up -yrityksiä, joiden palvelukonsepti on jo alusta alkaen skaalautuva. Ehkäpä näistä löytyy todellinen kyky toimia asiakaslähtöisesti globaaleilla markkinoilla. Toisaalta, Suomessakin riittää edelleen ”mies ja myyntipiiri” -tyyppisiä toimialoja, joissa liiketoiminta perustuu aluemyyntiin, joita maahantuoja valvoo. Tässäkin maassa siis riittää edelleen mahdollisuuksia tehostaa toimintamalleja.

Kirja on jo lähes pari vuotta vanha mutta asia ei ole todellakaan vanhentunut. Kirjassa todettiinkin että muutos tapahtuu arviolta 2010-2015 välisenä aikana. Vielä on siis aikaa reagoida, jos olet onnekas.

Sosiaalisen median strategian keittoaineet

Mistä osaamisista rakennetaan onnistunut sosiaalisen median strategia? Yhden hyvän ehdotuksen tähän tarjoaa Jason Falls, joka on blogissaan esitellyt Spheres of Social Media Strategy -mallin.

Jason Falls: Social media strategies

Lyhyesti, Jason Fallsin mukaan tarvitaan siis käsitys brändistä tai yrityksen maineesta, kohderyhmästä, kohderyhmän käyttäymisestä sosiaalisessa mediassa sekä myös tietoa sosiaalisen median työkaluista.

Tämän mallin perusteella voidaan huomioida että strategian laatimiseen ei siis riitä sosiaalisen median työkalujen osaaminen. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä että liian helposti sorrutaan ”Youtwitface-ajatteluun” eli lähdetään työkalu edellä. Kuulostaako tutulta? Perinteisiä mainostoimistoja on syytetty kanavalähtöisestä ajattelusta mutta digitoimistot puolestaan sortuvat helposti uusien työkalujen perässä juoksemiseen.

Suurin haaste mielestäni liittyy kohderyhmän ymmärtämiseen ja sen käyttäytymiseen uudenlaisessa ympäristössä (yhteisöissä). Jos et vielä seuraa missä ja mitä kohderyhmäsi puhuu ja kirjoittaa brändistäsi ja yrityksestäsi, Jeremiah Owyang tarjoaa mallin, josta jokainen voi löytää oman kehitystiensä kuuntelemisen lisäämiseksi ja ymmärryksen kasvattamiseksi. Olen aiemminkin blogannut tästä selkeästä kehitysmallista.

Jeremiah Owyang: The Eight Stages Of Listening

Jeremiah Owyang: The Eight Stages Of Listening

Miksi yritykset hyödyntävät sosiaalista mediaa

Jason Fallsin mukaan tässä saattaa olla ensimmäinen kvantitatiivinen tutkimus tavoitteista joita sosiaalisen median käyttämiseen yrityksissä liittyy. Vastaajina yli 1400 henkilöä, joista 69% käyttää työssään sosiaalisen median ratkaisuja ja joista 59% on joko yrittäjiä tai yritysjohtajia.

What Social Media Can Do For Your Business | Social Media Explorer

Posted using ShareThis

6 menestysvinkkiä digitoimistoille

”Pitäisikö katsoa peiliin? Tämä kirjoitus väittää että kaikkien yritysten tulisi pystyä innovoimaan, meidän tulisi lopettaa yleisön aliarvioiminen ja unohtaa digi-etuliite. Haastetta kerrakseen yhdelle vuodelle!”
Looking to stay alive in the ever-changing agency world? Heed these words of advice for the coming year.