Arkkipiispa huolestunut sosiaalisen median vaikutuksesta työaikoihin

Viime aikoina keskustelua työajasta on käyty useista eri näkökulmista. Yksi näkökulma on ollut kauppojen aukiolo sunnuntaisin. Toinen näkökulma on ollut sosiaalinen media ja sen uusi rooli yritysten kommunikaatiossa ja liiketoiminnassa ja tästä aiheutuva paine työaikoihin. Aiemmin vastaavanlaista keskustelua työ- ja vapaa-ajan rajoista on käyty mm. kännyköiden saapuessa.

Sosiaalinen media tuo mukanaan tarpeen kuunnella kohderyhmää ja olla mukana vuoropuhelussa lähes reaaliaikaisesti. Esimakua yritysten kokemasta haasteesta on saatu kotisivujen päivitystarpeista esimerkiksi kriisi- tai sijoitusviestintätilanteissa. Mutta sosiaalisen median tuoma paine on vielä monimuotoisempaa. Itsekin olen puhunut ja kirjoittanut uudesta ”salaattikulho” organisaatiosta (alkuperäinen David Armanon blogaus löytyy täältä), jossa brändi rakentuu henkilöiden kautta, ja se asettaa paineita yksittäisille henkilöille ja heidän mukanaololle vuoropuhelussa, jatkuvasti ja kokoajan.

Toisaalta tulisi huomata että nykyinen työajan malli perustuu pitkälti teollisuuden ja liukuhihnojen tarpeisiin. Eli työtekijät piti saada tehtaaseen suorittamaan tehtävänsä sovittuna aikana sovittuun kohtaan prosessissa. Tämän oppiminen vei pari sukupolvea metsäläisille suomalaisille. Ja nyt kun puhumme uudenlaisesta työajan käsitteestä sosiaalisen median ja muuttuvan työn käsitteen myötä, meiltä menee jälleen sukupolvi oppia uusille tavoille. Työajan käsitteen muutos ei koske tietystikään kaikkia mutta uskon että yhä useampi palvelu- ja asiantuntijatehtävissä toimiva henkilö päätyy uudenlaiseen tilanteeseen.

Jos työtä ei mitata tunneissa tai läsnäolona toimistolla, niin mikä olisi oikea tapa mitata tehtyä panosta ja saavutettua menestystä? Eihän ”community manager” tehtävän onnistumista välttämättä voi linkittää suoraan myyntiin tai maineeseen. Vai voiko? Onko mittarina silloin vastattujen viestien vai tweettausten määrä. Vai henkilön maine kohderyhmän silmissä? Unohtamatta sitä että työtä ei tarvitse enää tehdä työnantajan valvovien silmien alla.

Olisiko mahdollista että uudenlaisen työn malli löytyykin ajalta ennen teollisuutta, jossa toimimme osana kyläyhteisöä? Ainoa ero tässä ajassa on se että yhteisö onkin virtuaalinen ja globaali. Ehkä silloin yhä useampi asiantuntija- ja palveluammatissa toimiva henkilö olisi myös yrittäjä. Sehän tuo myös konkreettisen mitattavuuden toimintaan.

Juuri tänään arkkipiispa Jukka Paarma pahoitteli TV:ssä uutta kauppojen sunnuntaiaukioloja. Ymmärrän hyvin kirkon näkökulman menetettyyn kirkkopyhään (tosin kirkko menetti sen jo paljon aiemmin). Olisi kiinnostavaa nähdä otsikon kaltainen juttu kun arkkipiispa osallistuu keskusteluun sosiaalisen median vaikutuksesta meidän työaikaan. Sen aiheuttama muutos ei koske vain sunnuntaitunteja vaan kaikkia muitakin päiviä vuorokauden ajasta puhumattakaan.

Mainokset

3 responses to “Arkkipiispa huolestunut sosiaalisen median vaikutuksesta työaikoihin

  1. Työ, aika, sosiaalinen (media) tekeminen – uudet asiat ja mallit

    Kuuntelin IMO-iltapäivässä (24.11.) http://www.imo.fi/index.html Sarah Millerin esitystä Thomas Edisonin (1847-1931) innovaatiomallista – elämästä.

    Tämän iltapäivän annista kumpuaa kommenttini tähän artikkeliin. En ota kantaa sunnuntai-aukioloon tai pyhiin, mutta kirjaan nopeasti ajatuksia uusien ajatusten ja toimintamallien synnyttämisen riemusta.

    Edison kehitti innovaatioprosessin ja R&D-mallin sekä yli 1200 patentoitua ratkaisua. Systemaattinen edistäjä, nero, jonka kehittämät teollisuuden alat ovat edelleen voimissaan ja liiketoimintakykyisiä. Erittäin.

    Thomas Edisonin innovaatiomallissa kuulemani mukaan tärkeitä asioita olivat ihmiset, vuorovaikutus, sinnikkyys, kyseenalaistaminen, epäonnistumisen hyväksyminen, onnistumisen mahdollistamistaminen, sielun ja mielen ruokkiminen mm. työn ulkopuolella olevien asioiden kokemuksella, mutta myös työssä niin, että hän koki tehtäväkseen tarjota henkilöstölle mielenruokaa mm. kirjojen muodossa. Hän oli utelias, rajaton, tiedonjanoinen. Ja verkostoitunut kansainvälisesti.

    Arkkipiispa on huolestunut -kirjoituksessa nostetaan esiin teollisen yhteiskunnan toimitatavat, joihin liittyy mielestäni tehokkuus, määrällinen mittaaminen, tietyssä paikassa sijaitsevat tuotantotekijät.

    Edison oli keksijä, jota ei sitonut teollisen tuotannon mittarit (näin ymmärsin), vaan hän halusi tehdä ratkaisuja, joilla oli käyttötarkoitus. Hän halusi ottaa oppimansa käyttöön toisessa kontekstissa ja kysyä, mitä toimintatapa tarkoittaa uudessa ympäristössä. Soveltaa vapaasti. Käyttää aikaa kysyäkseen miksi ja mitä?

    Voidaan siis ajatella, että innovaatiot syntyvät vapaudessa, jossa on vuorovaikutteisuutta sekä sopivia työmenetelmiä ja -välineitä tukemassa työtä. Ei pelkästään klo 8-16, tietyssä tilassa.

    Uudistaaksemme omia toimintamallejamme vastaamaan uudistuvan yhteiskunnan tarpeita tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä ja enemmän vuorovaikutusta (vaikka verkossa).
    Syntyy uusia mielekkäitä työtapoja, työaikoja, tuloksia, joita mitataan uusilla mittareilla.

    Eli sosiaalinen media voi viedä aikaa, mutta voi tarjota myös foorumeja ratkaisujen rakentamiseen, eikö?

  2. Meillä on työajanseuranta, mutta on myös annettu luvalla käydä 2 kertaa päivässä sosiaalisissa medioissa – kuuluu vähän niinkuin työnkuvaan. Mutta tuntitolkulla ei tietenkään.

  3. Näin tässä on käymässä – ”roikkuminen” sosiaalisessa mediassa kuuluu yhä useamman työnkuvaan. Yrityksiin on syntymässä uudenlaisia tehtäviä joissa pääpaino on vuoropuhelun ylläpitäminen verkkoyhteisöissä. Ja toisaalta yhä harvempi yritys etsii enää esitteiden tekijää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s