Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2009

Kommentoitko vai varastatko?

Muistelen että noin 1% verkkoyhteisöstä tuottaa sisältöä, jota 9% kommentoi ja tätä keskustelua 90% vain seuraa. Uskon että suhdeluku muuttuu hiukan lähitulevaisuudessa, jolloin edelläkävijöiden lisäksi myös seurailijat ja suuri yleisö löytävät ja oppivat hyödyntämään uusia työkaluja, joilla verkkosisällön tuottaminen on entistä helpompaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että meistä kaikista tulisi välittömästi innovatiivisen sisällön tuottajia vaan käytämme uusia mahdollisuuksia ja työkaluja myös kommentointiin. Eikä tämä tarkoita sitä että työkalujen ansiosta kenestäkään tulisi yhtään fiksumpi.

Yksinkertaisen mallin sisällöntuotannon rooleihin tarjoaa David Naylor, joka esittelee blogissaan ”sisältöpyramidin”. Sisältöpyramidi kuvastaa millaisia uusia rooleja verkkosisällön tuottamiseen ja jakamiseen on syntynyt.

David Naylorin sisältöpyramidi

Tämä malli on tavallaan tuttu viestintätoimistoista, joiden tehtävänä on ollut auttaa asiakkaitaan tuottamaan kiinnostavaa sisältöä medioille ja asiakkaiden kohderyhmilleen esim. juttuaiheiden, kommenttien ja asiakaslehtien kautta. Ja ehkäpä mainostoimistojen tulisi soveltaa tätä ajattelua yhä enemmän? Tämä malli tarjoaa hyvän lähtökohdan vuoropuhelun rakentamiseen verkossa.

Suomessa valitettavan harva yritys on onnistuneesti ottanut haltuun puheenaiheita verkossa. Suurin osa on jäänyt kommentoimaan tai vain seuraamaan mitä heistä tai heidän tuotteistaan kirjoitetaan. Eikö nyt olisi aika siirtyä sisältöketjussa ylöspäin ja aloittaa kiinnostavan sisällön tuotanto? Uskon että vielä on aikaa ja tilaa, varsinkin suomenkielisessä verkkoympäristössä. Kiinnostava sisältö ei kuitenkaan tarkoita verkossakaan yritys- tai tuotetietoa vaan ratkaisuja asiakkaiden tarpeisiin ja heidän liiketoimintaa edistäviin haasteisiin. Tämä tarkoittaa myös sitä että yrityksen tulisi motivoida esimerkiksi tuotekehityksen asiantuntijoita osallistumaan koordinoidusti blogaamiseen tai mikroblogaamiseen.

Sosiaalinen media ja b2b eivät sovi yhteen

Törmään vielä liian usein asiakkaiden kanssa keskusteluun siitä onko meillä b2b- tai brändireferenssejä. Eli ymmärrämmekö millaisessa haasteessa ja ympäristössä kyseinen yritys/brändi toimii. Tämä perinteinen lähestymistapa perustuu medialähtöiseen ajatteluun jossa pientä b2b-kohderyhmää ei kannata tavoitella esim. TV:n avulla koska ”turhien” osumien määrä on niin suuri. Mielestäni klassinen kahtiajako (b2b ja b2c) voitaisiin uudessa kommunikaatioajattelussa jo unohtaa.

Verkossa jokainen kohtaaminen tapahtuu sinun brändin ja palveluun tulleen henkilön välillä! Eli välissä ei ole enää median tuomia rajoitteita tai haasteita (turhia osumia) vaan jokaisella on syynsä olla vuorovaikutuksessa juuri sinun brändin kanssa. Joten verkossa olisi syytä unohtaa vanha ajattelu ja miettiä miten rakennat vuoropuhelun parhaalla tavalla oman kohderyhmäsi kanssa.

Blogikirjoituksessa Four Ways that B2B Social Media Marketing Builds Brands and Generates Leads Jon Miller tuo mielestäni esille kiinnostavia näkökulmia b2b-yritysten hyödyistä web2.0 sovellusten käytössä.

Jon Millerin mukaan b2b-yrityksetkin hyötyvät sosiaalisen median sovelluksista monella tavalla: tunnettuus paranee, thought leader -aseman saavutettavuus tai SEO-tulokset paranevat.

Mutta vähiten puhuttu näkökulma kirjoituksessa liittyy Net Promoter Score -malliin, jonka taustalla on suosittelun merkitys yritykselle. Ja suosittelua on perinteisesti pidetty b2b-yritysten keskuudessa tärkeimpänä tekijänä kun puhutaan markkinoinnista. Lyhyesti, Net Promoter Score -malli kertoo kuinka vahvoilla yritys tai brändi on suosittelun näkökulmasta. Malli voitaisiin tiivistää kysymykseen ”oletko valmis susittelemaan tätä yritystä/brändiä?” Mitä parempi tulos, sitä enemmän yritys/brändi saa suosituksia. Ja tällä hetkellä verkossa positiivinen viesti voi saavuuttaa yhtäkkiä satoja ellei tuhansia henkilöitä, jotka aika usein ovat myös toimialansa edelläkävijöitä.

Unohdetaan siis b2b ja b2c-mallit ja keskitytään rakentamaan innostavaa sisältöä ja vuoropuhelua, joka tekee suosittelusta helppoa. Ja tämähän edistää parhaalla tavalla liiketoimintaa. Sosiaalinen media ja b2b-liiketoiminta sopivat yhteen, kunhan keskitytään oikeisiin asioihin eli kohderyhmää kiinnostaviin sisältöihin.

140 merkkiä vai enemmän?

TechCrunch kirjoitti eilen hiukan yllättyneeseen sävyyn miten Twitterin kasvu on taittunut ja sen sijaan WordPressin käyttäjämäärä on kasvanut.

Blogausta pidettiin jo lähes kuolleena ja mikroblogaus Twitterin johdolla olisi voittaja. Mutta tuore käänne näyttäisikin että kehitys ei olekaan niin suoraviivainen.

Kertooko tämä siitä että Twitter ei voikaan lunastaa sille asetettuja suuria odotuksia johtuen teknisistä haasteista? Vai kertooko tämä enemmänkin siitä että mikroblogaus on kasvattaa itse asiassa tarvetta kirjoittaa laajemminkin omista ajatuksista ja näkemyksistä? Uskon että tämä on yksi merkittävä muutos.

Twitter on helppo tapa päästä sisään omien ja toisten ajatusten jakamiseen. Mutta kun tällaiseen pienimuotoiseen julkaisemiseen tottuu, kasvaa tarve jakaa ajatuksiaan laajemmin. Ja silloin palataan blogaukseen.

Blogaaminen ja mikroblogaaminen, nehän liittyvät luontevasti toisiinsa.

Arkkipiispa huolestunut sosiaalisen median vaikutuksesta työaikoihin

Viime aikoina keskustelua työajasta on käyty useista eri näkökulmista. Yksi näkökulma on ollut kauppojen aukiolo sunnuntaisin. Toinen näkökulma on ollut sosiaalinen media ja sen uusi rooli yritysten kommunikaatiossa ja liiketoiminnassa ja tästä aiheutuva paine työaikoihin. Aiemmin vastaavanlaista keskustelua työ- ja vapaa-ajan rajoista on käyty mm. kännyköiden saapuessa.

Sosiaalinen media tuo mukanaan tarpeen kuunnella kohderyhmää ja olla mukana vuoropuhelussa lähes reaaliaikaisesti. Esimakua yritysten kokemasta haasteesta on saatu kotisivujen päivitystarpeista esimerkiksi kriisi- tai sijoitusviestintätilanteissa. Mutta sosiaalisen median tuoma paine on vielä monimuotoisempaa. Itsekin olen puhunut ja kirjoittanut uudesta ”salaattikulho” organisaatiosta (alkuperäinen David Armanon blogaus löytyy täältä), jossa brändi rakentuu henkilöiden kautta, ja se asettaa paineita yksittäisille henkilöille ja heidän mukanaololle vuoropuhelussa, jatkuvasti ja kokoajan.

Toisaalta tulisi huomata että nykyinen työajan malli perustuu pitkälti teollisuuden ja liukuhihnojen tarpeisiin. Eli työtekijät piti saada tehtaaseen suorittamaan tehtävänsä sovittuna aikana sovittuun kohtaan prosessissa. Tämän oppiminen vei pari sukupolvea metsäläisille suomalaisille. Ja nyt kun puhumme uudenlaisesta työajan käsitteestä sosiaalisen median ja muuttuvan työn käsitteen myötä, meiltä menee jälleen sukupolvi oppia uusille tavoille. Työajan käsitteen muutos ei koske tietystikään kaikkia mutta uskon että yhä useampi palvelu- ja asiantuntijatehtävissä toimiva henkilö päätyy uudenlaiseen tilanteeseen.

Jos työtä ei mitata tunneissa tai läsnäolona toimistolla, niin mikä olisi oikea tapa mitata tehtyä panosta ja saavutettua menestystä? Eihän ”community manager” tehtävän onnistumista välttämättä voi linkittää suoraan myyntiin tai maineeseen. Vai voiko? Onko mittarina silloin vastattujen viestien vai tweettausten määrä. Vai henkilön maine kohderyhmän silmissä? Unohtamatta sitä että työtä ei tarvitse enää tehdä työnantajan valvovien silmien alla.

Olisiko mahdollista että uudenlaisen työn malli löytyykin ajalta ennen teollisuutta, jossa toimimme osana kyläyhteisöä? Ainoa ero tässä ajassa on se että yhteisö onkin virtuaalinen ja globaali. Ehkä silloin yhä useampi asiantuntija- ja palveluammatissa toimiva henkilö olisi myös yrittäjä. Sehän tuo myös konkreettisen mitattavuuden toimintaan.

Juuri tänään arkkipiispa Jukka Paarma pahoitteli TV:ssä uutta kauppojen sunnuntaiaukioloja. Ymmärrän hyvin kirkon näkökulman menetettyyn kirkkopyhään (tosin kirkko menetti sen jo paljon aiemmin). Olisi kiinnostavaa nähdä otsikon kaltainen juttu kun arkkipiispa osallistuu keskusteluun sosiaalisen median vaikutuksesta meidän työaikaan. Sen aiheuttama muutos ei koske vain sunnuntaitunteja vaan kaikkia muitakin päiviä vuorokauden ajasta puhumattakaan.